Kohti valotaideteosta

Day and night -valotaideteos maalattiin ensin tauluksi, jonka jälkeen siirryttiin vaihe vaiheelta kohti teknistä toteutusta. Valmis lopputulos on nähtävillä Lux Helsingissä 4.-8.1.2020.

Eero Helle on esitys- ja tapahtumatekniikkaan erikoistuneen Brightin tekninen johtaja ja tämän sisällä toimivan visuaalisen suunnitteluyksikön Visual45:n luova johtaja. Suunnittelutyössä, jonka alle mielletään muun muassa erilaisten esityskeskeisten tapahtumien ulkomuotoon liittyvien tekijöiden visiointi, Hellen fokus on visuaalisten kokonaisuuksien lisäksi erityisesti valosuunnittelussa.

Suunnittelijana Hellen vahvuutena on myös hänen asiantuntijuutensa tekniikan ja teknisen tuotannon suhteen sekä laitteiston tuntemus. Kokemusta on kertynyt erityisesti erilaisten tapahtumien, konserttien ja televisio-ohjelmien visuaalisesta suunnittelusta sekä valoteknisistä toteutuksista. Vuoden 2020 Lux Helsinki valofestivaaleilla Helleltä nähdään kuitenkin pysyvämpi valoinstallaatio. Day and night -teos on hänen ensimmäinen valotaideteoksensa.

Tekniikan pariin Helle ajautui jo nuorena kouluttautuessaan automaatioasentajaksi toimien samalla roudaajana ja valoteknikkona erilaisissa esityksissä. Tie valosuunnittelijaksi onkin ollut luonteva. Helle on kasvanut keikkojen ja esitysten parissa, joissa valoilla on aina ollut erityinen merkitys. “Oivalsin, että esityksissä keskeistä oli se, miltä ne tuntuivat. Vaikka asiat näyttivät tietynlaisilta, oli päämääränä kuitenkin se, että niiden myötä syntyi joku tunnetila. Valoilla pitää pystyä samaan. Halusin keskittyä enemmän suunnittelemaan, minkä fiiliksen niillä saa aikaiseksi. Minulla ideat lähtevät siis tunteen visualisoinnista. Luovassa työssäni ja ajattelumaailmassani keskeisenä kysymyksenä on, koenko olevani jonkun asian puolesta tai sitä vastaan. Esimerkiksi Lux Helsingin day and night -teosta suunnitellessani ajattelin, että olen pimeyttä vastaan. Pimeys saattaa herättää minussa ahdistavia tuntemuksia, joten mietin, millä voisin päästä niistä yli. Toisaalta saatan haluta myös tuoda esille tällaisia ikäviä tunteita”, kertoo Helle.

”Toteutus riippuu paljon yhteydestä, eli haluanko korjata ja parantaa asioita vai korostaa niitä. Esityksissä valot ovat usein kokonaisuutta tukeva elementti. Jos tehtäväni on visualisoida konsertissa valoilla rakkauslaulua, rakkaus on silloin teema, jota pitää mielestäni nimenomaan korostaa. Rakkautta käsitellään usein kuitenkin pääasiallisesti myönteisenä asiana, vaikka se voi olla tunteena niin vahva, että sen kokeminen voi herättää myös pelonomaisia tuntemuksia, surusta puhumattakaan. Tällaisten kontrastien ja näkökulmien esiintuominen visuaalisin keinoin on mielestäni kiehtovaa. Koen, että monenlaiset tunnetilat ovat arvokkaita enkä pelkää niitä. Jos teokseni tai luova työni missä tahansa yhteydessä herättää katsojassa edes pienenkin tunteen, oli se sitten negatiivinen tai positiivinen, koen onnistuneeni työssäni”.

Miten valoteos syntyy?

On ilmiselvää, että ilman ideaa ei ole teosta. Se voi muuttua matkan varrella, tarkentua, parantua tai loppujen lopuksi olla ehkä jotain muuta kuin oli alun perin ajatellut. Jokainen teos, keikka tai esitys on omanlaisensa eikä luova toteuttamisprosessi ole koskaan täysin samanlainen. Luova prosessi on kuitenkin eri kuin tekninen ja konkreettinen toteutus. Valosuunnittelussa molemmat puolet tulee ottaa huomioon. Luova suunnitelma saadaan toteutettua, kun työtä tehdään jäsennellysti vaiheittain. 

“On täysin tapauskohtaista, miten lähden etenemään ideoitteni kanssa. Usein haluan hahmotella visioni kynällä paperille, jotta saan ideani konkreettisesti ulos aivoistani. Tätä teosta varten minulla syntyi yllättäen vahvasti olo, että haluan maalata ajatukseni taululle. En todellakaan ole mikään taitavin pensselinkäsittelijä, mutta jollain tavalla maalaaminen auttoi vielä idean jäsentämisessä.”

Hahmotellusta ideasta mennään vaihe kerrallaan enemmän teknisyyttä kohti, jotta varsinainen toteutus onnistuu. Paperille hahmoteltu luonnos ei usein vielä riitä visualisoimaan tarpeeksi ajatuksia, joten suunnitelmasta tehdään havainnollistavat mockup -kuvat kuvankäsittelyohjelmalla. Nämä kuvaavat designia paremmin ja antavat realistisemman käsityksen ideasta. Esimerkkikuvien jälkeen siirrytään tekniseen suunnitteluun, jossa päästään valitsemaan työkaluja teoksen toteuttamista varten. Valoteokseen tarvitaan luonnollisesti valonheittimiä. Näiden valikoinnissa yhtä tärkeänä osana on pohtia, mihin niitä sijoitellaan, suunnataan ja miten ne voidaan ripustaa. 

Ripustamista ei suinkaan mennä paikan päälle kokeilemaan vaan suunnitteluosuus suoritetaan 3D-mallinnoksen avulla. Day and night -teosta varten Helsingin Kaupunginteatterilta saatiin malli, joka optimoitiin kyseistä käyttötarkoitusta varten. Kun työkalut on valittu, siirrytään ennakko-ohjelmoitiin, joka niin ikään toteutetaan 3D-ympäristössä. Mallin avulla pystytään nyt reaaliaikaisesti suunnittelemaan ja visualisoimaan teosta. Ennakko-ohjelmoinnissa voidaan käytännössä luoda koko toteutus.

“Teokseni on noin 6 minuuttia pitkä. Ohjelmoinnin aikana toteutuksen voi suunnitella läpi koko kestoltaan. Se on vaihe, jonka avulla päästään lähimmäksi konkretiaa ennen kuin päästään rakentamaan teosta oikeasti. Valitsen ja katson värejä, missä vaiheessa ne vaihtuvat, miten ja kuinka voimakkaasti haluan niiden osuvan pinnoille. Mutta nämä ovat kuitenkin vielä tietyllä tavalla toiveita. Varsinainen taika syntyy vasta paikan päällä.” 

Valmista saadaan aikaiseksi vasta itse fyysisessä paikassa, johon teosta suunnitellaan. Teos ohjelmoidaan siellä valmiiksi. “Idean syntymisen jälkeen tämä on jännittävin osuus. Koskaan ei voi olla sataprosenttisen varma, toimivatko ennakkoon ohjelmoidut suunnitelmat oikeasti paikan päällä. Siksi onkin hyvä olla tarpeeksi aikaa on-site-ohjelmointia varten rakennuksen yhteydessä”, toteaa Helle.

Valoteos voi olla yhtä lailla kertaluontoinen kokemus ja pysyvä installaatio. “Työtavat ovat oikeastaan molemmissa tapauksessa hyvin samat”, kertoo Helle. “Myös konsertin valototeutusta varten täytyy miettiä, miten valot tukevat kokonaisuutta ja vaikuttavat osaltaan tunteiden herättämiseen. Tämän pohjalta valitaan työkaluja aivan samalla tavalla kuin valotaideteokseenkin, ja edetään teknisten vaiheiden läpi. Toki tietyt seikat tekevät pysyvistä suunnitelmista ja yksittäisistä tapahtumista erilaisia. Esityksissä valoja operoidaan vedon aikana ja yllätyksiä voi sattua ennakoinnista huolimatta. Pysyvässä teoksessa riski tähän on pienempi, mutta toisaalta tekniikka voi esimerkiksi sääolosuhteiden takia pettää ja teosta pyörittäviä laitteita pitää siksi valvoa. Huolellisesti suunniteltu työ on puoliksi tehty myös valotaideteoksien suhteen, mutta  “show must go on” -asenteesta ei koskaan ole haittaa, jos jokin ei mene aivan niin kuin oli ajatellut.”